Hanke Ajankohtaista Blogi Nuoren maahanmuuttajanaisen ”matka” työhön Nuoren maahanmuuttajanaisen ”matka” työhön
Nuori nainen astelee ovesta sisään Naisresurssikeskus Pihlajaan, yhdessä miehensä kanssa. Minulla on puhelu kesken ja viittilöin istumaan ja odottamaan. Puhelun päätyttyä pahoittelen, että hän joutui odottamaan. Mies vastaa, ettei se mitään.
Nainen on tullut hakemaan työelämänvalmennuspaikkaa. Otan haastattelukaavakkeen esiin. Kysyn henkilötietojen ohella tämän hetken elämäntilanteesta ja mitkä ovat naisen tulevaisuuden haaveet. Kerron samalla kuka olen, mitä teen ja mihin paikkaan nainen on tullut. Yritän saada selville vastaavatko naisen omat odotukset sitä, mitä meillä on tarjolla. Voimmeko olla avuksi? Nainen on asunut suomessa 8 vuotta ja hänellä on 5- ja 7-vuotiaat lapset. Hän on tullut pakolaisena Suomeen. Nainen on ollut tähän asti työtön työnhakija kotona ja sitä ennen äitiyslomalla sekä hoitovapaalla.
Naisella ei tunnu itsellään olevan kovin suuria odotuksia! Mies vastaa naisen puolesta suurimpaan osaa kysymyksiä, vaikka katson naista silmiin, kun kysyn kysymyksen. Usein mies kääntää sanomiseni heidän omalle kielelleen, kun kysyn tai vastaan jotain. Hän ei jaksa odottaa, että nainen itse yrittäisi vastata. Pyydän naista kirjoittamaan omat yhteystietonsa kaavakkeeseen ja se sujuu hyvin!
Vaikka naisten kotona olemisen syy on äitiys, työttömyys tai kulttuuriset tekijät, tulisi heille tarjota riittävästi mahdollisuuksia yhteiskuntaan integroitumiseksi. Hyvin todennäköisesti tarjontaa on, ja paljon, mutta se ei tavoita kohderyhmää. Syitä tähän on monia. Muistutan, että suurin osa naisista ja perheistä, jotka hakevat meiltä apua työllisyyteen tai muihin perheeseen liittyviin asioihin, ovat usein yksinhuoltajia tai perheitä, joilla ei ole minkäänlaista verkostoa ympärillään. Perheet, joilla on verkostot kunnossa, eivät useinkaan ole avuntarvitsijoita.
Nainen sanoo, että hän haluaa päästä töihin! Se riittää! Ikää hänellä on alle neljäkymmentä ja jos tahtotila on oikea, me autamme. Vastasin, että meillä on puolivuotta aikaa vahvistaa suomenkielen taitoa ja työnhakutaitoja sekä työn tekemisen taitoja. - ”Olen varma, että saat töitä”. Haastattelun lopuksi mies kiittää ja kysyy, voisinko auttaa myös häntä.
Puolivuotta myöhemmin nainen sai töitä. Myös mies oli saanut töitä. Heidän elämäänsä oli tullut todellinen, positiivinen muutos, joka kantaa pitkälle. Puolen vuoden harjoittelun aikana naisen kielitaito ja itsetunto kohentuivat, sosiaalinen verkosto kasvoi ja elämään löytyi uutta sisältöä, tarkoitus.
Johanna Sjöholm
Projektipäällikkö Mahdollistaja-hanke
Vantaan Nicehearts ry
Naisresurssikeskus Pihlaja
